Aamulla ponkasin puntarille täysiä.... jee, miinus grammoja :) Mahtista... Sen kunniaks napostelin töissä Pandan suklaakonvehteja, kun joku ihana työkaveri oli niitä pääni menoksi hankkinut !!! rokrok. Muuten noudatin kyllä dieettiäni :)

    Jotenki nyt on tää kirjoittelu unohtunu. Tai oikeestaan en oo kerenny enkä jaksanu.. seliseli... Edelleen on nokka tukossa ja palelee ja yskittää. Kai se vetää vähän voimattomaksi. Olen jättänyt sokerin pois aamuteestä ja muutenkin pyrkinyt välttämään makeita :) No, yks päivä oli ihan PAKKO ostaa Halpa-Hallista Fazerin suklaaboksi ko se oli NIIIN halpa :)  Mutta muuten sujuu suunnitelmien mukaan. Paitsi tänään piti ostaa Maraboun Daim-suklaalevy, ko oli NIIIN halpa. :) Voi hitto, mitähän tästä tulee....

Enivei, muuten siis OIKEESTI OLEN elänyt terveellisesti. Mulla on töissä ollu hyvin "keveät" eväät: salaattia, tonnikalaa, kanaa, kukkakaalta, vihanneksia, banskua, porkkanaa... ja yllättävän hyvin niillä on jaksanu. Mun maha on jotenki omituisesti onnistunut sisäistään tän laihdutusaatteen ko sillä ei ole nälkä enää!!! Ihan outoa. Yleensä viimestään puoli tuntia ennen ruokkista mulla alkaa ihan hirvittävä kurina kuuluun mahasta... mut nyt ei mitään :)  Iltasin olen avokilleni kokkaillut, ja itekki syönyt siinä samalla "iltaruoan" mutta hyvin pienen sellaisen. Lenkillä ei valitettavasti oo tullu käytyä tän räkäsen ja vetämättömän olon vuoksi.... koskahan tää loppuu?????????????

Okei, maanantaina oli sit puntaripäivä. 67,9kg. Eli ei ainakaan ollu paino laskenu :) njäh. NO, tunnustetaan, söin viikonloppuna sipsejä! oli ihan pakko, eihän elokuvaa muuten voi kattoa. Ja eilen oli töissä pitsapäivä, ja kotona syötiin ranskalaisia. Ja nyt mulla on se hiton suklaalevy.... Ei helvetti, nyt mie vasta tajuan tän jutun...... SHIT!

Huomenna tulee parit kaverit meille syömään.... pitää alkaa ettiin jotain kevytruokareseptejä...

voi elämä.

    jepjep... näihän tämä aina! Täräytti sitte räkätaudin tynkää tänään. "Sen siitä saa ko pitää tihkusateeseen lähtiä urheileen aikasin aamulla" oli rakkaan avokkini kommentti. Eipä siinä sitte... terveellisesti kuitenki syötiin! :)

    dodiih... moneskohan kerta tämä on elämässäni.. Tarkoitus olisi siis laihtua... vähän... vain 5 kiloa. Mutta kun se on NIIIIN hankalaa! Ja vain vaivaiset 5 kiloa. Voi elämä! Kokeilin alkukesästä hiilaritonta ruokavaliota viikon, paino tippu kaks kiloa ja olotila oli melko kamala... paleli, heikotti, päätä särki ja huimas. Joku tiesi sanoa että se menee pian ohi, mutta en halunnut RÄÄKÄTÄ itseäni. Minä oon kuitenki minä ja oma itteni ja ei minua saa kiusata. Siltiki vain 5 kiloa....

Olen 171 cm pitkä ja paino tänä aamuna 67,8 kg. En siis ole varsinaisesti "ylipainoinen", tässä vain 5 vuoden seurustelun ja olotilan vakiintumisen myötä on päässyt paino nousemaan nuo maagiset 5 kiloa. Oi sitä ihanaa opiskelija aikaa kun painoin 62 kg. Viime syksynä aloitin lenkkeilyn, siis juoksulenkkeilyn. Se vain tuli jostain. Monesti olen haaveillut että oispa ihanaa jaksaa juosta ja monesti alotin treenailun ja yhtä monesti lopetin. Sitte viime syksynä, ihan ilman ennakkovaroitusta, ihme tapahtui. Ostin kaupasta mp3-soittimen ja sykemittarin ja vedin tennarit jalkaan. Se on menox sano annielenox! ja hilirimpsis, pyyhkäsin meren rantaan lenkille. No eihän siitä aluks tullu yhtään mitään. Läähpuuh jo parinsadan metrin jälkeen ja hyytymysmaksimus. Mutta sitkeesti jatkoin. Aluksi juoksin vain yhden biisin ajan ja kävelin 2 biisiä. Sitten kävelin yhden biisin ja juoksin yhden. Lopulta kävelin yhden ja juoksin kaks. Ja eräs kaunis päivä huomasin jaksavani juosta kokonaiset 5 km yhteen kyytiin. Ne maagiset 5... :) Kävin lenkillä 3-4 kertaa viikossa ja olin ihan intona... Paino ei pudonnut, selitin sen sillä että tuli lihaksia, mutta olo oli mahtava. Sitten tuli joulukuu ja hillittömät työkiireet ja energia ei enää riittänytkään lenkille... sen jälkeen olen käynyt juoksemassa enempi tai vähempi hyvällä/huonolla menestyksellä satunnaisesti. Välillä kokeilemassa että vieläkö jaksan. Kuumana kesänä ei kyllä kauheesti tullut käytyä.

MUTTA NYT! Tervetuloa uusi ja terveellinen elämä :)  Aamulla nousin puoli 7 ylös, ja jee, hillitön motivaatio, lenkille!!!!  Ja paskat... sykemittarista patteri loppu... fak. Pieni takaisku ja ajatus takaraivossa: "pitäskö mennä huomena".  Avokkinikin toppuutteli: "vettä sataa, elä mee, palellut".  Ai lenkillä vai, enkä palellu. Tennarit jalkaan ja menoks, sitäpaitsi vettä vaan tihkutti, eihän sitä edes huomannut. Pikasesti jolkuttelin 25 min lenkin, sitten suihkuun ja aamupalaks pari paahtista. Teemukilliseen en laittanut edes sokeria... JEEE!!  Töissä oli eväänä kukkakaalta, tonnikalaa ja munaa (kanan sellaista, keitttynä). Ja kuinkas ollakaan!!! Juuri kun MINÄ ALOTAN LAIKKARIN, rakas työkaverini päättää ostaa naposteltavaksi työpöydälle karkkipussin. No, otin muutaman, ne oli pahoja suklaarusinoita. Kahvipaussin lähestyessä toinen työkaveri haki meille kaikille kahvipullaksi suklaakääretortun. DOUH! Sain välttettyä kiusauksen, ja söin banskun ja parit porkkanat. Kyllä tää tästä, rokrok. Kotiin päästyäni tein salaatin, kaivoin pakastimesta parit lohirullat ja kiehautin makaronit. Siinähän sitä iltaruokaa kerrakseen. Sitten löysin kaapiperältä viimeviikkosen TervaLeijona pussin... :)

Mitenköhän huomena käy......